Messari siis oli ja meni. Kotiin päästiin ja matkalla oli mukavaa - ainakin paluumatkan konnariin törmäämiseen asti. Jennalle ja Nuupalle iso käsi matkaseurasta ja kärryjen raahaamisesta. Tuli muutaman kerran mieleen, että jos olisin Niimaa päästellyt vapaaksi aina hissistä päästessä, se olisi tod näk ollut metron tai junan alla moneen kertaan.

Lapset siis leikkivät citykoiria kokonaiset kaksi päivää. Ei sen ihan niin pitänyt mennä, mutta VRn aikataulut eivät tahtoneet tehdä yhteistyötä sitten millään. Menomatkalla juna olikin sitten täynnä koiria. Ja kissoja, hiiriä, pupuja... Niima matkusti pätevänä penkillä, josta ilmeisesti oli hyvä päristä Nukalle. Ei tainnut pöllö huomata, että muutakin matkaseuraa oli olemassa. Hyvä niin. Kiippa koiranen istui milloin kenenkin sylissä - aina yhtä tyytyväisenä. Gigalla oli kyllä mielessä, että ei me ainuita siinä vaunussa oltu, mutta hyvin malttoi kuitenkin itsensä hillitä. Pakollisten alkukiljahdusten jälkeen. Junaretken jälkeen päästiin kokeilemaan metromatkustusta. Väärään suuntaan, kuinkas muutenkaan. Oikea pysäkki kuitenkin löytyi, ja matka taittui loppuun linja-autolla. Kiippa-koiranen on kyllä todella pätevä matkustaja, Niimakin aina aika ajoin...

Yö vietettiin Espoossa Tonin siskolla. Kerrostaloharjoittelu on tullut tarpeeseen, lapset nukkuivat kuin tukit. Ja Nuka sai pitää virkansa vahtikoirana  :) Kello (=Virve) herätti ihan liian aikaisin. Suurena tavoitteena saapua ensimmäisenä ja lähteä viimeisenä, ainakin melkein. Linkkari, metro ja juna -> messari. Ihan ei taidettu ekana olla paikalla, mutta ihanasti oli tilaa hillua kaikkine vermeineen  :)

Giga sai luvan aloittaa titteleiden metsästyksen. Ihan ei ylletty, mutta eivätpä ne kaikki muutkaan yltäneet. Punainen nauha, ja tavoite täynnä. Onneksi sain metsästettyä Tiian Niiman handleriksi, joten Niimalta löytyi tällä kertaa aivan kaikki hampaat! HA! Ja vaaleanpunainen tyrkytettiin, niinkuin ehkä kaikille muillekin  :)  Niinpä Niima ja Nuka lopettavat rinsessoinnin huipulta, ehkä sitten veteraanina seuraavaksi?!

Rinsenssoinnin jälkeen oli aika shoppailun. Mukaan tarttui agilityliivi ( ! ), josta Jenna lupaa muistuttaa mua ihan joka kerta treeneissä, furminaattori, joka on oikeesti todella kätevä. Ja vaikka mitä muuta tilpehööriä, ihan liikaa. Ja koska aikaa oli - liikaa ilmeisesti - piti sitten päästä kyttäilemään ryhmäkehiä. Batzi's chessit olivat BIS-1 kasvattajaryhmä, onnittelut! Omat valinnat ei ihan olleet samoja tuomarin kanssa, vaikka se nahka tosi makeelta näyttikin. Mieleen jäi etenkin eräs pekingeesi, joka ei sitten jaksanut kehää juosta, vaan pääsi syliin patsastelemaan. Hitto, mäkin haluun tuollasen näyttelysessen - > ihan varmasti vähemmän juoksemista itelle. Hienoahan se olis patsastella sellasen karvamöykyn vierellä  :)

Paluumatka sujui rauhallisesti, ainakin koirien osalta. Vartin tahkoamisen jälkeen, häkit ja muut roippeet saatiin junaan. Vaikka tosin jäivät keskelle käytävää. Nuka tais kadota heti Pasilan jälkeen Jennan penkin alle, Niima loikoili oven edessä kaikkien tiellä ja Giga röhnötti tyytyväisenä milloin penkillä, milloin sylissä.

Niima, tuomari Alar Müürisepp, Viro.

"Hyvän tyyppinen, mutta hieman lyhyt ja pieni narttu. Hyvä pää ja kaunis ilme. Hyvä pää ja selkälinja. Hyvä rintakehä. Hyvät etu- ja takaraajat, mutta liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Hyvä turkki ja luonne."

AVO-ERI

Giga, tuomari Marja Talvitie, Suomi.

"Kovin vielä raajaisen vaikutuksen tekevä, niukasti edestä ja takaa kulmautunut. Oikeat pään linjat, mutta pää saa vielä vahvistua. Erinomainen karva. Liikkuu vielä kovin löysästi edestä. Tarvitsee aikaa. Erinomainen ja valloittava luonne."

JUN-EH