Piti sitten mennä pitkästä aikaa montulle katsomaan vieläkö on vesi märkää. Autosta ammuttiin kuin tykit matkaan. Tosin ei ihan sinne mihin olisi pitänyt... Niima ja Spii lähtivät montun sivua juosten. Hetkeen ei kuulunut mitään ja huudeltuani aikani Spii tuli takaisin. Tässä kohtaa olin ihan varma, että Niima on lähtenyt jonkun elävän perään metsään. Taika ja Nero takaisin autoon ja Spiin kanssa etsimään. Se juoksikin suoraan yhden jyrkänteen reunalle ja kuikuili alas. Koitin katsoa, mutta mitään en nähnyt. Huutoon vastasi vinkuva ääni. Pudotusta 3 metriä suoraan kivikkoon... En oikein vieläkään tiedä miten se kakara itsensä sieltä ylös kampesi, mutta itse se sieltä ylös tuli. Ei paljon haitannut, samaa kohvellusta jatkettiin ja uimaan mentiin.
Jalassa on haava ja illalla se aristi jalkaansa. Aamulla näytti olevan ok. Syö hyvin on muutenkin normaali itsensä. Yritämme kuitenkin olla rauhallisemmin, mikäli mahdollista, ainakin pari päivää... Tuskin tuolla mitään vakavaa saatiin aikaan, mutta sydämentykytyksiä ainakin minulle...