Tulipahan taas viikonlopun jälkeen tyhmääkin tyhmempi olo. On sitä vaan niin kaavoihin kangistunut eikä osaa ajatella kuin yhdellä tavalla... Huoh. Tiedostettuna on kyllä, että komosen koiraksi Niko ei ole mikään huippu, paljon olisi hiomista jos sen kanssa haluaisi pärjätä. Mennään kuitenkin sillä mitä on ja vahvistetaan jo olemassa olevaa. Hieno idea, mutta kuinkahan olen senkin ajatellut tehdä... Marian kanssa kuitenkin samoilla linjoilla Nikon kyvyistä ja rajoitteista. Mikä on hyvä, mieluummin kuulen suoraa ja totuudenmukaista palautetta kuin kaunisteltua versiota totuudesta.
Niistä vahvuuksista sitten... En varmaan koskaan olisi pitänyt Nikon kontakteja sen vahvuutena... Marian mielestä tapa millä se ne suorittaa, on erinomainen. Ei niinkän se että kontakti olisi selkeä ja varma vaan se että se juoksee ylös ja juoksee alas... Itsellä ei olisi tullut tuo mieleenkään. Nyt vaan treeneihin vahvistamaan tätä tapaa, laittamalla se nami sinne alas. Nikon radanlukutaito oli myös erittäin hyvää. Omalla ohjauksella se pitää vaan tehdä koiralle mahdolliseksi lukea sitä rataa. Helpottaa kummasti ohjaamista ja ehtimistä moniin paikkoihin kun tekee koiralle mahdolliseksi sen omatoimisen radanlukemisen... Niin tosiaan, itse olen aina vaan varmistellut, ettei se vaan mene tuonne tai tuonne... Tähän saimme myös muutamia harjoitteluvinkkejä ja niitä laitetaankin testiin tässä hetikohtapian. Siispä, ohjaajan pitäisi luottaa koiraan enemmän ja hyödyntää sillä jo olemassaolevia vahvuuksia. Tämän jollain tasolla olen aina tiennyt, toteutus onkin sitten ollut toinen asia...
Sitten ne heikkouret. Kepit on yleensä ollut mulle se helpotus radalla, este jolla olen luottanut Nikoon. Eipä se nyt ihan niin olekkaan. Tähän asti kepit on olleet riittävät, mutta kolmosiin ne eivät enää riitä. Sisäänmenoja pitäisi treenata mahdottomasti ja keppejä saada muutenkin paljon itsenäisemmiksi. Yllätyin itsekin paljonko se kuitenkin on mussa kiinni kepeillä. Ei ne nyt niin toivottomatkaan ole, mutta meidän treenimäärällä alkavat olemaan toivottomat. Onneksi Niko on  aikalailla toistonkestävä, joten seuraavista treeneistä tuleekin sitten keppitreenit oikein urakalla. Hyppytekniikka Nikolla on olematon. Se osaa hypätä tasan yhdellä tavalla. Tuskin sille on koskaan mitään tapoja/tekniikoita opetettu. Ja tämä on se ydin siihen asiaan, miksi meidän kaarrokset on aina liian pitkät. Yhdellä esteellä treenailtiin haltuunottoa ennen estettä, ja sen pienen hypyn tekemistä. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Tätäkin pitäisi treenata paljon, jotta se menisi niin ohjaajalle kuin koirallekkin selkärankaan. Sylikäännöt Nikolle hepreaa (on kyllä ohjaajallekkin), näitä treeneihin.
Viikonlopun anti oli aika huikea. Sitä määrää sulatellessa saankin kulumaan kuukauden jos toisenkin. Nyt on oikeastaan hyvä aika opettaa Niimalle tekniikat ja tietysti itsellenikin. Josko keväällä sitten olisimme Niiman kanssa siinä iskussa, että menisimme esimmäiseen valmennukseen.
Paljon saimme irti, tarkempia treenejä en tänne laita, mutta eiköhän niitä torstain treeneissä tehdä, joten harjoituksiakin varmaa tulee lisää.