Aaltosen Marian treenit reviirillä. Vesisateessa tietenkin  :)  Mikin kanssa oltiin ekana vuorossa. Pirun vaikeeta vaihtaa omaa ohjausmodea koirien välillä. Niiman kanssa silkkihanskat, Gigan kanssa selkeetä ja rauhallista, Mikin kanssa sitten pitäs olla niin vireessä että... Vaikeeta tämä hiihtäminen..

Rata oli kyllä meitille ihan sopiva ja alkuun olin suunnitellu semmosen määrän valsseja, että heikompaa hirvittää. Muutaman ohjaajan totaali kämmin (tyylin miks mä oon täällä, kun pitäs olla tuolla. Ja tuo estekkin on ihan väärässä paikassa...) jälkeen saatiin sitten alkukin kuntoon. Ja ohjaajan silmät koiraan  :) Mä pääsin putken ja kahden hypyn jälkeen niin paljon koiran edelle, että vedin sen muutaman kerran ohi esteistä. Ei sen nyt niinkään pitänyt mennä :)  Joskus näinkin, se on siis mahdollista.

Välistäveto tuotti MULLE suuria vaikeuksia. Eteenpäin oli paljonpaljon helpompi mennä kuin peruuttaen. Jostain syystä se ei vaan iskostunut mullt päähän ja sitä sitten takuttiin. Miki kääntyi kyllä hienosti ja kokos itsensä kivasti ennen hyppyä, kun vaan sille asian selkeästi kerroin. Mutta tuo pakkovalssi oli sitten niin pakkopullaa. Onnistui lopuksi ok, mutta radalla se ei sitten enää mennytkään. Halusin taas peruuttaa... Voi pua.

Hyvä maku jäi treeneistä kuitenkin suuhun ja saatiin Mikiin ihan uudenlaista menoa. Haukutetaan ja hetsataan sitä nyt oikein urakalla tästä eteenpäin, se tosiaan autto siihen että se kiinnitti muhun huomiota paremmin. Täytyy sitten vaan vetää samalla draivilla koko rata läpi eikä antaa löystyä yhtään. Vaikeeta vaikeeta... Apinanraivoa kehiin !