Ensi debyytti lyhcol Mikin kanssa ei ollut tuloksellisesti kovin onnistunut. Toisaalta mitä muuta voi kuvitella kahden treenikerran jälkeen, joista toinen pimeässä maneesissa ja käytössä hyppy ja puomi...
Eka rata olikin aikas kinkkinen... Meille se tuotti vielä enemmän pään vaivaa, tai lähinnä mulle. Päästiin kolme estettä ja hyl. Koira suoritti oikean esteen - väärin päin. Loppu radalla kerättiin ainakin 5 hylkyä lisää ja ohjaajaakin alkoi jo naurattaa kun ei hommasta tahtonut tulla yhtään mitään. Väliin mahtui pätkä onnistunutta rataa, sitten paketti levisi täysin. Koira oli aivan eri puolella kuin olin kuvitellut sen olevan, se otti käskyni aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut... Huoh. Treeniä treeniä.
Toiselle radalle konsultoin Virpiä hieman tarkemmin ja ratakin näytti jo agilityltä. Oman ohjaamattomuuden vuoksi Miki meni hypyn sijasta putkeen ja siitä hyl. Muut kohdat onnistuivat, lukuun ottamatta liian aikaista takaaleikkauksen aloitusta. Mutta yllättävää kyllä, osasin tuonkin jo korjata, joten hylkyä ennen alla vain vitonen. Loppu radan käännökset oli hienoja, mä ihan oikeesti taisin ohjata, kun Miki niin kätevästi kääntyili esteiden päällä. Hienoa!
Ehkä me suuntaamme kisoihin vielä toistekkin. Mutta treenataan kyllä ensin...