No nytpä se selvis. Mä en osaa ohjata, juosta tai muutenkaan liikkua radalla. Kuhan vaan possotan eteenpäin kuin päätön kana ja kädetkin heiluu kuin kapellimestarilla  :)  Kiitokset näistä totuuden sanoista, mulla on nyt vuosi aikaa parantaa tapani.
Anne ja Harri Huittisen koulutukseen osallistuivat Niima ja Giga molempina päivinä, sekä Spii ja Taika paikkasivat toisena päivänä.
Aloitetaan Niimasta. Niimaa ohjasteli Miia, jotta pääsen ittekkin kattelemaan miltä sen meno näyttää. kovasti itseluottamusta lisää, helpoilla pätkillä -> suurella palkalla. Leikkiminen on hyvä, jos koira mukana. Eikä sen tarvitse saada sitä lelua jos se ei tiedä mitä sillä pitää tehdä. Saalistus on palkkana. Hitaasti hyvä tulee, potentiaalia on kyllä !
Giga oli taas niin Giga. Meni lujaa ja suoraan sinne mihin pitikin. Anne käski ilmoittautua juoksukursseille, koska tämän koiran kanssa on mentävä lujaa. Ainakin jos kuvittelee ehtivänsä ohjaamaan  :)  Giga teki putkelle lähetyksiä, valssiharkkoja, irtoamista ja jaakotuksia. Ihana koira  :)
Spii oli Spii, eikä suostunut tekemään mitään. Taidettiin muutama onnistunut pätkä saada aikaan, ja lopetettiin siihen, kun ei tuon kanssa ole mitään meininkiä tapella.
Taika pääsi Annen yksityisoppiin. Hiukan se oli huippu. Koiralla oli oikeasti kivaa, ja Annen mielestä vallan valloittava otus. Rengasta harjoitteluun, ja suoria jotka vaativat irtoamista. Mutta näin vuoden treeniatuon jälkeen, aikas hyvä.
Ensi kesänä pitää munkin nyt hallita käteni, ja osoittaa edes jonkunlaista ohjaamisen yritystä tuon päättömän juoksemisen sijaan. Kerrankin joku sanoo, mihin kohtaan se valssi tms. tehdään, eikä vain esteiden väliä. Juosta pitää, joo. Mutta vielä tärkeämpää on liikkuminen. TUlee kohtia, joissa koiraa pitää myös odottaa. Mutta sekään ei oikeuta laiskottelemaan radalla, pitää antaa kaikkensa.