Spii ja Niko käväisivät Hämeenkyrössä kisailemassa sunnuntaina 9.12. Mukana oli myös Jenna ja Nelli, siirtyivät uusintamittauksen myötä medeihin. (Onnea onnea!) Spiin startit olivat vuorossa ensin. Eka rata oli tyypillistä Spiitä, muutama kielto ja 16 ja risat yliaikaa. Neiti kuitenkin teki muutamia spurtteja, jotka sekoitti meikäläisen niin täysin, että ohjauskuviot eivät tainneet olla ihan lasten katsottavaa. Eihän tämä koira juokse radalla... Muutamia onnistumisia kuitenkin löytyi, kepitkin taisi mennä ekaa kertaa "vauhdilla". Ei niinkuin treeneissä, mutta reippaasti kuitenkin. Hevosen paskaa piti maistella muutamaan otteeseen ja mammallekkin sitä oltiin jo kovaa tuomassa  :)  Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen niihin muutamiin onnistumisen hetkiin. Toinen rata olikin sitten mielenkiintoinen... Piikulla oli vauhtia vaikka muille jakaa ja se eteni sellaista vauhtie että oksat pois. Koskaan ei ole sen kanssa harjoteltu irtoamista, kun se ei koskaan ole mihinkään irronnut. Mahtavia pelastuksia se teki kun itse olin ihan pihalla ja auttamatta myöhässä. Ihan kaikessa. Hylky tuli kuitenkin Spiin karattua puomille (!?)... Koira joka ei eläissään ole suorittanut yhtään estettä ilman lupaa tai esittänyt mitään yrityksen poikastakaan siihen suuntaan... Kerta se on kuitenkin ensimmäinenkin. Olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Piikun suorituksiin. Se oli kerrankin iloinen ja reipas ollessaan radalla ja se oikeasti nautti hommasta koko ajan. Mahtavaa!! Ehkä se tosiaan joskus vielä oppii. Tai ennemmin minä...
Nikolla oli vain yksi startti. Alusta asti pidettiin tiukkaa linjaa huutamisen suhteen. Ääntäkään ei ollut asiaa päästää. Koira oli ihan huippu, se tosiaan keskittyi hommaansa ja oli rauhallinen. Tai niin rauhallinen kuin Niko voi olla tietäessään mihin ollaan menossa. Rataankin olen todella tyytyväinen, ainakin suurimmaksi osaksi. Loppuun asti ei sitä koskaan päästy. Käännökset oli huippuja, koira eteni vauhdilla ja kuunteli. Kunnes piti töpeksiä putkeen lähetyksessä. Eikä ollut edes eka kerta samanlaisella kohdalla... Putken jälkeinen kohta meni sitten ihan päin sitä itteään. Niinkuin yleensä aina sen jälkeen kun teen ohjausvirheitä. Kontaktit paukku ja lujaa. Ajattelin että otan uudelleen kunnon palkalla ja lopetetaan siihe. Puomille palattiin kahden hypyn An ja putken kautta. Ja tehtiin hyvä kontakti, Nikoksi hyvä. Loppu radan Niko suoritteli itsenäisesti ja ajanotonkin pysäytti kiltisti. Tämä oli kuitenkin lupaavaa menoa, ehkä me sittenkin saadaan se nolla aikaiseksi, kunhan itse opettelen olemaan toistamatta aina samoja virheitä. Niko oli kuitenkin ihan huippu!
PikkuKoira oli koko päivä mukana ja esiinty enemmän kuin ihmisiksi. Saatiin rauhassa lenkkeillä Nellin kanssa, eikä ollu asiaa kellekkään. Hyvä Taika!