Matkaan lähdimme siis jo perjantai aamuna 7 aikaan. Monen kummastelun jälkeen aika ei ollutkaan yhtään liian aikainen. Helsinkiin saavuimme n. klo 14. Pieni selvitys laivaannousemisesta ja olimme valmiit suuntaamaan koirapuistoon. Katajanokan puisto olikin lähinnä aitaus, mutta asiansa tuntui ajavan. Olgaa 5m x 10m aitauksessa juokseminen ei juuri kiinnostanut, mutta Niimaa sitten sitäkin enemmän. Päätimme tutustua vielä toiseen puistoon sataman lähellä, joka löytyikin aivan autoreitin vierestä. Puistossa oli tilaa enemmänkin ja Olgakin jo hieman innostui. Niimaa kiinnosti kovasti ympärillä liikkuvat ihmiset. Varsinkin ne jotka liikkuivat juosten. Taisi se muutamilta saada hieman kannustusta riekkumiseensa... Laivaan ajettiin kaikki kolme koiraa vapaana autossa. Nätisti olivat, ilman kummempia ärinöitä, hienoa!
Jos seuraavalla kerralla muistaisi, että laivassa tosiaan on hissi... Ei se kahden häkin ja 4 koiran kuskaaminen portaita pitkin viidenteen kerrokseen niin herkkua ollut. Perille kuitenkin päästii, vaikka ahtaita hetkiä matkalla koettiinkin. Hyttiä ei oltu tilalla pilattu, mutta onneksi lapset tulivat keskenään hienosti toimeen. Mitä nyt Olgaa selvästi ärsytti Nikon nikomainen käytös ja sille piti muutaman kerran hammasta näyttää.
Pitihän sitä, laivalla kun kerran ollaan, käydä yhdellä. Samalla reissulla päästiin pelaamaan bingoa, josta irtosi molemmille voittojakin. Hyvä me! Lasten yhteiselo hytissä sujui hiljaa ja nätisti, kun vaan muisti ettei Nikoa kannata laittaa häkkiin... Silloin oli hiljaisuus kaukana :D Nukkumiset meni itse kullakin miten sattui. Heräsin keskellä yötä kun tuntui, että peti lähtee alta. Kyllä meinaa keinutti. Oli pakko laittaa valot päälle ja tarkastella näkymää. Niimaa keinutus ei tuntunut haittaavan. Se nukkui kuin tukki ja kuorsasikin, vaikka kyyti oli kaikkea muuta kuin tasaista.
Laivasta nousu sujui ongelmitta, kun huomattiin sen hissin olemassaolo... Voi sitä aina olla hieman tyhmä. Maarianhaminasta saatiin poliisit perään ja viimeisen ympyrän jälkeen vilkahti punaiset valot ja oli puhalluksen aika. Nollaa näytti niinkuin pitikin, ja mukavat poliisisedät kehuivat että ei meillä mikään kiire ole. Tiesivät kyllä minne oltiin menossa. Suomenkielellä pärjättiin, mikä sinänsä hyvä, koska mun ruotsi ei ehkä yllä edes auttavan tasolle... Eckeröhön saavuttiin 5 aikaan ja taas oli aikaa hieman uinahtaa. Katjalla on kummalliset nukkumatavat, koska autossa oli kuulemma parempi nukkua kuin laivassa... No, olis ottanu sen ratin syliinsä, ei ollu kivaa.
Olgan radat olivat heti aamusta. Eka ok, jännityskeinulla kului aikaa. Tulos 0 ja yliaikaa. Toinen rata oli Olgan mielestä ihan liikaa. Enpä oo sitäkään koiraa koskaan tuollaisena nähnyt, liekö ottanut itseensä laivamatkasta.
Nikon ensimmäinen rata oli kaikkea muuta kuin onnistunut... Taidettiin päästä peräti 3 estettä ennen hylkyä. Viime hetken ohjausmuutos, perustuen siihen että putki on tarpeeksi kaukana -> ei se sinne mene, ei oikein toiminut. Tai olis toiminut jos ei koira olis käyny ihan ylikierroksilla. Vaikka se nyt onkin hiljaa kisapaikoilla, ei se tarkoita sitä, että se olisi rennompi. Edelleen se ottaa kierroksia turhasta sisällä olosta. Koitin jatkaa loppuun, mutta kontakti puomilla hypättiin ainakin metri ennen oikeaa kohtaa, joten toisto siinä ja kiltisti pois. Pienimuotoinen vitutus radan jälkeen.
Toiselle radalle sitten sitäkin suurempi tsemppi.
Kuva tosi huono, mutta toivotaan että saa selvää. Alussa ajattelin Aaltosen Marian oppeja, ja se toimikin hyvin. Olin siis valmiina rintama suunta kolmoshypylle jo kun koira oli kakkosella. 3 ja neljä meni ok. Puomille varmistin kontaktia, ehkä turhankin paljon. Mutta parempi näin kuin virhe siitä. Ja hyvinhän tuo kontaktin sitten ottikin. Seuraavan muuri, josta hypylle ja siitä putkelle. Tämä oli se kohta jossa en halunnut epäonnistua. Vaikka muuten menisi persiilleen, mutta muurilta putkeen se ei karkaa. Valssia oli turha yrittää, koska olin jo puomilla jäljessä. Ja kilpajuosu muurille olisi tuonut varman putkeen menon. Jäin siis reippaasti jälkeen ja sylikäännöllä hypyn kautta putkeen. Jes! Ilmeisesti olin niin onnellinen, että Aalle ohjaukseen tuli aikamoinen kiire. Kontakti on Nikolla varmempi jos pääsen vedättämään se alas. Tarkoitus oli tehdä valssi An ja hypyn välissä. Tehtiinhän se, mutta ei niin kovin sujuvasti. Kepeille irtos hienosti. Ja pujotteli komiasti vaikka edistin ja valssasin edessä. Renkaalla ei ongelmia. Seuraavan hypyn jälkeen olin pahasti myöhässä ja keinulle meno oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Tässä kohtaa Nikolle 5 kiellosta. En tiedä mikä keinulla nykyään on, mutta vaatii tosi tarkan ja rauhallisen lähestymisen tai vetää ohi. No, tämä oli kyllä tiedossa ennen tätä rataakin, joten mitenkään yllätyksenä se ei tullut. Ihan oma moka. Valssi seuraavan hypyn jälkeen ja pienestä kulmasta seuraavalle hypylle. Takaakierto ok, en lähtenyt hakemaan valssia 18 ja 19 väliin, koska se olisi helposti ajanut Nikon 18 ohi. 19 vastakäddellä takaaleikaten ja 20 perään ilman ongelmia. Vau! Ihan parasta Nikoa. Ottaen tosiaan huomioon kaikki sen rajoitukset. Rimat pysy ylhäällä vaikka olivatkin 65cm. Yliaikaa reilu 2 sekunttia, jotka olis ollu otettavissa puomilla ja keinulla takaisin. Mutta kokonaisuutena todella tyytyväinen. Sijoituskin oli puolenvälin paremmalla puolella, joten tavoite saavutettu siltä osin.
Viimeinen rata oli hyppäri. Jostain ei vaan löytynyt tsemppiä tälle radalle, ja se menikin sitten oletusten mukaisesti hylyksi.
Kaikki rimat pysyivät ylhäällä, mutta kahden hypyn jälkeen Niko olisi vaatinut selvemmän ohjauksen putkelle ja hypyllehän se meni :D Vitoselta karkasi suoraan okserille ja siitä putkeen. 9 ja 10 ok ja taas putken päästä ohi. Joku voisi kertoa ohjaajalle, että ohjaaminen todella kannattaa! Tässä kohtaa joku taisi sen tehdä ja loppu sujui ongelmitta. Jopa kepeille meno oli hieno, vaikka avokumat Nikolle aika hepreaa onkin. Loppujen lopuksi radasta jäi kuitenkin hyvä mieli, niinkuin koko viikonlopustakin.
Laivan lähtöaika oli hieman vaille 12 yöllä. Pienimuotoisen kaupunkikävelyn jälkeen päädyimme grillille syömään. Ja olikin sitten mahtavaa. Ahvenanmaalla oikeasti tuulee. Satamassa ei paljon uskaltanut autosta nousta, kun tuntui ettei hengittämään pysty kun tuulee niin valtavasti. Auto saatiin kuitenkin laivaan ja tällä kertaa osattiin etsiä se hissikin. Yö sujui mutkitta, ihmisillä ja koirilla. Varsinkin sen jälkeen kun Katja siirtyi yläpetille :D Aamulla aamupalalle ja tax freehin. Laivasta suoraan samaiseen koirapuistoon jossa jo ennen lähtöäkin oltiin. Porissa saatiin Katjakin syömään kiinalaista. Uuvuttava ja antoisa reissu päättyi klo 19 kuskin saavuttua Honkajoelle.
Tämä oli hieno tilaisuus Niimalle näyttää mihin se oikeasti pystyy. Aivan mahtavaa matkaseuraa. Sitä ei haitanneet aallot tai keinutukset. Ihmisten huutelu ja kännisten kaatuilu olivat sille ihan yhdentekeviä. Kisapaikalla se käyttäytyi kuin vanha tekijä ja innostui jopa taistelemaan remmistä mun kanssa! Hyvä hyvä. Tätä kokemusta rikkaampana täytyy todeta, että Niima pääsee kyllä Ahvenanmaalle kisaamaan, kunhan ikää tulee tarpeeksi.
Kommentit