Nero lähti pitkän harkinnan jälkeen viime sunnuntaina pikkuserkulleni Poriin viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Se on harrastuskoirana saavuttanut rajansa. Laumaelämisestä se ei koskaan ole muutenkaan välittänyt, jatkuvasta reissaamisesta se ei ole koskaan pitänyt. Niinpä se lähti ainoaksi koiraksi, kuitenkin tuttuun paikkaan. Nero on koira jonka pää ei sekoa vaikka se ei tekisi mitään. Oli lenkit sitten 5 minuuttia tai 2 tuntia, kaikki kelpaa. Koiran kannalta tämä on paras ratkaisu. Kuluneet pari päivää ovat menneet totutellessa pienentyneeseen laumaan. Yksi todella olennainen osa on nyt poissa... Porista kuuluu pelkkiä kehuja, siirtyminen maalta kaupunkiin ei ole tuottanut Neronlle ongelmaa. En kyllä yhtään epäillytkään. Toivotaan nyt että kun alkuhuuma haihtuu poika osaa edelleen olla yhtä hurmaava ja saa jäädä citykoiraksi :)

Neron paikalle olisi jo tulijakin... Parsonpentu, jonka odotetaan syntyvän tällä viikolla. Taikan lapsenlapsi. Kun Taikan pentu ei ole enää mahdollinen, olisi tämä lähinnä sitä unelmaa. Tällä viikolla sitten selviää, olisiko meille tulossa toinen pikku koira. Asia riippuu kuitenkin eniten Nerosta. Jos poika jää Poriin voi uutta pentua harkita, mutta jos Nero palaa takaisin kotiin, pennun hankinta siirtyy myöhemmäksi.