Ollaan pidetty muutamat kunnon treenit Nikon kanssa. Ei siis mitään sinnepäin, vaan hiljaa ja just eikä melkein. Pitää saada päähän paremmin se että Nikokin tarvitsee ohjausta, selvää sellaista. Ei se mene huitomalla vähän sinne päin. Se menee juuri sinne mikä sen mielestä on seuraava jos en tee asiaa sille enemmän kuin selväksi jo ennen edellistä estettä. Pitää muistaa valmistella reittiä koiran näkökulmasta. Niin kauan kuin mä skarppaan, Nikokin skarppaa. Se puolen sekunnin eiku, niin jo on pilalla. Asiat pitää viedä loppuun asti.
Joten treenien alle otettiin, helpohko ykkösen rata, jotta saataisiin myös onnistunutta ratatreeniä pohjalle. Sitten tehtiinkin oikeastaan vallan ohjausharjoituksia. Hypyn takana kolme vaihtoehtoa, kepit keinu ja A. Vaihdellen jokaiselle. Alkuun tuntui, että ei tule mitään, niko jää hypyn jälkeen pyörimään ja huutaa kuin hyeena, kun en selvästi sille kerro mihin sen pitää mennä. Ja kun se huutaa, mulla menee hermot. Keppejä otettiin varmaan eniten. Välillä sitten Ata ja keinua. Keppejä takaa ja edestä leikaten. Takaaleikkaus onnistui kyllä upeasti, sepä ei ennen ole ollut Nikon vahvimpia puolia.
Nyt vaan kova tsemppi päälle ja taottava päähän se että oikesti keskityn siihen ohjaamiseen ja teen sen tarkasti ja ennakoivasti. Koiran kannalta. Se tuli taas kerran todistettua, että kun näin teen, Niko toimii. Mikä prkl siinä on, ettei se tunnu menevän jakeluun...